Mitenkäs se tämä päätös onnistui? No ei ainakaan tuossa päättämässäni ajassa yhtään mitenkään. Tajusin sen heti seuraavana päivänä. Luovuttanut en ole vaikka paino ei ole tippunut kiloa eikä edes grammaakaan. Kait, en ole ravannut puntarilla alvariinsa. Mutta niinkuin sanoin ei se paino vaan olotila. Tällä hetkellä olo ei ole ihan sen kuvan oloinen vaan vähän parempi. Siitäkin huolimatta että töissä yks alihankkija tuli käymään pitkästä aikaa paikan päällä ja kyseli kuulumisia ja kurkkas tiskin yli ja kysyi "oletko raskaana?"  No EN! "Ai et. Sorry"  Kiitos vaan. Piti kysästä työkaverilta että näytänkö työasussani oikeesti siltä että olisin paksuna. Voi sviddu. =D
Mut en tiiä, on kyllä aika mysteeri kun paino ei tipu. =/ Mietin että pitäiskö käydä siinä InBody mittauksessa niin sais ehkä jonkunlaisen mielenrauhan.

Sain vihdoin viime viikolla kuvat tammikuisesta magneetista päästä ja kaularangasta. COOL! En vaan osaa käyttää sitä hienoa ohjelmaa missä kuvat on vaikka kuinka yritän. Piti sit napsata kuva kameralla monitorista. =D

Kaulan kohdalla näkyy yhdessä kohtaa pieni pullistuma ja sen alapuolella nikamien välistä puuttuu väli kokonaan. Suht siisti yläranka siis. Saas nähä onko alaselän kuvat yhtä siistit. Sen saan tietää huomenna. Jännittääkö? En rupee valehteleen etteikö. Selkä on nimittäin oireillut viime aikoina melkeen enemmän entä ennen. Nukkuessa selkä puutuu jo selälleenkin eli ainut vaihtoehto kyljelleen. Mitään raskasta en voi kantaa koska selkä heti ilmoittaa ja vasenjalka menee heti ihan juntturaan ja voimat häviää siitä. On jännä mennä kyllä kuuleen mitä sieltä löytyy vai löytyykö mitään. Hhmm..

Huomiseen siis!