Käytiin eilen taas kiipeileen. Ensin lämmiteltiin boulderoimassa mutta aika nopeesti siirryttiin itsevarmistusseinälle kerta tilaa tällä kertaa oli. Ohjaaja kävi näyttään miten välineitä käytetään ja tietty mut kiinnitti eka siihen vaijeriin! Kämmenet rupes välittömästi hikoon kun tajusin että nyt pitäs mennä. =O Kaks metriä varmaan kapusin ja sanoin että mä testaan tässä välissä välineitä ja tiputtauduin alas! =D En yksinkertasesti uskaltanut pidemmälle, mutta taas toisaalta sanoin jo kaks viikkoo sitten miehelle että mä joudun todennäkösesti tekeen sen kun sinne köysi puolelle vihdoin päästään. Näköjään tunnen itseni aika hyvin. ;) Mies istuttikin mut sen jälkeen penkille, anto kännykän käteen ja sano että "toimi sä vaikka kuvaajana". Sit män pojat vuoron perään huipulle ja mä vaan päätin että nyt mennään eikä meinata! Pelotti IHAN sairaasti ja kokokroppa varmaan tärräs koko sen 12metriä ylös. Mies sanokin jälkikäteen että sen näki että mua pelotti kun liiskauduin seinään niin kiinni. :D Mutta mä menin, kapusin ylös asti ja pääsin hitto vie vielä alaski!! Uskalsin päästää irti!! WUHUU! Olin miettinyt asian jo valmiiksi niin että kun ylhäällä oon niin päästän samantien irti enkä jää empimään yhtään. En antanut niille ajatuksille aikaa. Jos oisin jäänyt yhtään sekunttia sinne miettimään niin sinne oisin jäänyt ja palokunta ois joutunut hakeen mut alas. =D

WP_20140121_008%5B1%5D-normal.jpg

WP_20140121_009%5B1%5D-normal.jpg

WP_20140121_18_48_30_Pro-normal.jpg

WP_20140121_18_48_45_Pro-normal.jpg

WP_20140121_18_49_02_Pro-normal.jpg

Kun maan kamaralle pääsin niin pojjaat ryntäs irrottaan mua ja totesivat "HYVÄ. Aivan mahtavaa! Nyt on korkeanpaikankammo selätetty!"   ja mun vastaus  "No ei oo!! APUA"   Tärisin sen suorituksen jälkeen varmaan 5min penkillä istuen. Sen jälkeen kun toivuin niin teki mieli huutaa niin että halli ois raikunut

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!