Kävin viime torstaina hölkkälenkillä Köykkyrin kuntoradalla. Aattelin että sehän on hyvä liikuntamuoto sille päivää kun yläkroppa oli eilisen päivän kuulatreenistä muussina ja juoksussahan ei rasitu kuin jalat.
Joopa joo. Aika harhakäsitys mulla. Huomasin aika nopsaa ettei ollu fiksu idea. Tai ei kait siinä. Tulipahan käytyä lenkillä mutta ei sitä rennoksi menemiseksi voinut sanoa.
Alun alkukankeuden jälkeen rupes rullaan ihan hyvin. Sitä ihanaa tunnetta ei tosin kestänyt kauan kun rupes pistään vasempaan kylkeen. Samalla rupes röyhtäyttään...Olin siis syönyt 1,5h aikasemmin! Mä en näköjään opi ikkää kuin pitkään mun pitäis taukoa pitää ruuan ja hölkkälenkin välissä. Tulin jälleen siihen tulokseen että parempi ois käydä lenkillä eka ja sit vasta syödä...  Noh, tällä kertaa ei sentään menny suolet vuorokaudeks solmuun niinku viime kerralla...

Mähän olen pari vuotta vaahdonnut että "siihen ja siihen menessä mä kyllä onnistun vetään edes yhden leuan". No joo. Eipä onnistu vieläkään!   Tänä kesänä se tosin oli lähempänä kuin koskaan. Wuhuu! Päätinkin sit että seuraavan kerran kun olen yhdessä kohteessa missä on kuntosali niin testaan ylätaljalla että kuin kaukana se mun haave on. Jos saisin vedettyä 65kg niin leuan pitäis olla teoriassa mahdollinen. Arvatkaa sainko? Noooooo.........juu, ei?.........No en saanu. Ei se oman mittapuun mukaan HIRMU kaukana kyllä ollu. Sain 55kg vedettyä kapealla vastaotteella.
Nyt täytyy kyllä myös myöntää että en ole hirmuisesti tehnyt tuon haaveeni eteen. Muuta kuin heilutellut kuulia ja sitä kautti saanut voimaa ehkä lisää. Pitäis vissiin vaan yrittää vetää niitä leukojakin. Suorilta jaloilta se ei ole mikään ongelma eli hyppyleukoista mun ei sentään tarvi aloittaa. Jospa mä aloitan siitä hyvin hitaasti alas tulemisesti. Aktivoituis edes vähänkään oikeat lihakset..