Täällä taas pitkästä aikaa! En meinannut päästä sisään blogiin kun en muistanut enää edes käyttäjätunnusta. Noh, onhan tuosta edellisestä päivityksestä jo kaksi vuotta. =O

Päivitykset loppuivat kuin seinään koska minulla vaihtui työ. Ennen tein töitä koneen äärellä ja nykyisin en. Päivitin siis blogia 99% töissä ja kotona en istu ikinä koneella. Selaan nettiä kännyllä ja sillähän päivitys ei onnistu, mutta huomasin jälleen pari viikkoa sitten kuin hyvä muistikirja/päiväkirja tämä blogi on. Pysyy asiat muistissa joita voi tonkia tarvittaessa myöhemmin, joten päätin yrittää jatkaa blogin tekoa kotiläppärillä. =)

Selkä sanoi itsensä jälleen irti tuossa muutama viikko sitten. On se vähän oireillut jo viime vuoden puolella, mutta pari viikkoa sitten se yhtäkkiä töissä kipeytyi kunnolla. Kumarruin ja kun nousin ylös niin tuntui kuin sillä välin joku olisi kiristänyt selkäni "ruuvit" liian tiukalle. Vaivasi pari päivää silloin tällöin kunnes rusahti ja kipu häipyi. Kuvittelin päässeeni pälkähästä, mutta mitä vielä. Viime viikon perjantai yhtäkkiä taas töissä selkä kipeytyi kunnolla. Hammasta purren sain vietyä päivän loppuun. Kuvittelin sen päivän olleen hirveä, mutta lauantaina herätessäni olo oli todella JÄYKKÄ. En pystynyt kävelemään suorassa ja kun yritin niin kipu oli kaamea. Romahdin sinä aamuna sillä välin kun mies oli aamurundilla Penan kanssa. Yritin kuntohuoneen patjalla saada vasanta jalkaani suoraan niin ettei tarvitsisi jälleen sanoa miehelle selkäni olevan paskana, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. TUSKAA. Teki mieli vaan itkeä ja luovuttaa. Romahdusta kesti ehkä viisi minuuttia kunnes otin itseäni niskasta kiinni. Siitä lähtien olen venytellyt, jumpannut selkäliikkeeitä, kävellyt Penan kanssa ja sauvoilla sekä pyöräillyt. Hermon veto on löysännyt jonkin verran eli jalan saan paljon suoremmaksi entä alussa, mutta edelleen se antaa sähköiskuja, puuduttaa paikkoja, tuikkii, vetää selkäfileet jumiin ja jne... Tän viikon perjantaina se mm antoi sellasia iskuja että nyin niiden voimasta koko kropaltani. Se oli viimeinen tikki ja kävelin lääkäriin. Sain paremmat lääkkeet ja parin päivän breikin. Mutta uskokaa tai älkää tämä tämän kertainen selkävaiva ei ole niin paha kuin kolme vuotta sitten kun kävelin puoli vuotta vinossa tai vuoden 2008 pullistuma. Muistan mitä sillon en pystynyt tekemään ja kun vertaan sitä tähän päivään niin se saa hymyn huulille. Tää ei oo niin paha! Pystyn paljon enempään ja se antaa toivoa. ;)