keskiviikko, 29. lokakuu 2014
Lauantaina päätin leipoa pitkään suunnittelemani vadelmatarletin. Vähän niin kuin palkinnoksi myrkytyksestä selvinneenä =D
Vadelmatarletithan yleensä on leivoksia, mutta koska en omista tarlettivuokia niin tein ohjeella piirakan. Oli muuten helppo tehdä ja kaupastakaan ei tarvinnut hakea mitään muuta kuin hyytelösokeria, koska edellinen oli vanhentunut kaappiin ja tää sisälsi niin yksinkertaiset aineet.
Murotaikina
10 tartalettia tai 1 piirakkapohja
100g voita
75g tomusokeria
1 keltuainen
2dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
Pehmitä voi mikrossa tai huoneenlämmössä, älä kuitenkaan sulata. Laita kulhoon voi, tomusokeri, keltuainen, ripaus suolaa ja nypi tasaiseksi massaksi. Lisää jauhot ja nypi edelleen tasaiseksi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin kovettumaan, tällöin sitä on helpompi käsitellä. Tee taikinasta samankokoisia palloja ja painele taikina tasaisesti tartalettivuokiin. Paista 180 asteessa noin 10 min, kunnes taikina hieman ruskettuu pinnalta. Anna vuokien jäähtyä rauhassa, käännä vuoka nurinpäin ja kopauta kevyesti alustaan niin leivos irtoaa. (itse kopautin aluksi hieman liian lujaa ja leivospohjien reunat kärsivät). Riittävä jäähtyminen on tärkeää että leivos irtoaa hyvin ja kokonaisena.
Kreemi
2½dl maitoa
3 keltuaista
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
20g maizenaa
1rkl voita
Lisää kattilaan kaikki muut ainekset paitsi voi. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos kiehahtaa ja sakeutuu. Lisää voi. Jäähdytä jääkaapissa.
Jos sinulla on käytettävissäsi pursotinpussi niin laita kreemi suoraan pussiin ja jääkaappiin viilenemään. Kun kreemi on viileää/kylmää niin pursota sitä kuvan mukaisesti leivospohjien päälle.
Asettele kreemin peitoksi vadelmia joita tarvitset noin ½-1 rasiallista.
(Muistathan käyttää kotimaisia vadelmia, ulkolaisia ei suositella syötäväksi kuumentamattomina)
Sokerikiille
1dl vettä
½dl hyytelösokeria
Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Jäähdytä seosta hieman ja kun se alkaa hyytyä niin lusikoi tai levitä pullasudilla leivosten päälle.
Itse tein siis piirakan ja en irroittanut piirakkaa vuasta vaan tein sen siihen loppuun asti. Tottakai...Leivokset erijuttu. Ja tuo paistoaika ei pidä paikkansa piirakkana tehtäessä. Joutu olemaan kauemmin uunissa että paistu ja sai väriä pintaan.
Nan nam!
Toinen nanna asia on että sain raahattua perseeni eilen salihuoneen puolelle jälleen ja tehtyä pitkästä aikaa kunnon kuulatreenin eli hien pintaan sisätreenissä. En tahdo saada hikeä muuten kuin kuulien kanssa heiluessa (ja tietty matolla juostessa).
Valkoiset jälet housuissa on yleensä merkki...
....värisuorasta! :)
Kommentit