Tuorein Juoksija-lehti kätösissä tuli kauhee hinku juoksemaan. Enkä nyt tarkota lyhyitä hölkkiä vaan vihdoin ja viimein pitempiä matkoja tarpomaan. Pahoin kuitenkin pelkään että selkä ei anna myöten vaan mm vetää juntturaan vasemman jalan ja juoksu on yhtä tuskaa. Mut silti. Pakko kait se...tai korjaan... Ei kait se auta kuin ruveta testaileen!

TAHTOO TAHTOO TAHTOO!!!

Hihittelin itekseni kun luin tuota mainitsemaani lehteä ja vaatimattomasti tuli hinku kyseiselle maratonille. Kuulosti niin ihanan rennolta meiningiltä. =D

Pätkä Juha Kempin jutusta Tokio-maratonista uusimmasta Juoksija-lehdestä, jolle siis mm hihittelin.

"Juoksijat ohjattiin valtavaan aulaan, jonne oli tuotu heidän vaatepussinsa. Kaikki toimi hyvässä järjestyksessä ilman ryysistä. Suunnitelmani olla vaihtamatta puhtaita vaatteita ei enää tuntunut yhtä hyvältä ajatukselta kuin aamulla.
Istuessani täyden Yurikamone-junan penkille hikisissä juoksutrikoissa toivoin, ettei kukaan tulisi viereeni. Hurmos vaihtui häpeään, kun tajusin haisevani kuin sellutehdas. Tokiolaisen tyylikkäästi pukeutunut nuori nainen istui viereeni moitteettomassa jakkupuvussaan ja kampauksessaan teeskennellen taitavasti, ettei huomannut minua lainkaan.
Päässäni oli litimärkä suomenlippuhuivi ja kasvoilleni kuivunut valkea hikinaamio. Saatoin olla ainoa suomalainen, jonka hän koskaan tulisi näkemään. Halusin kipeästi onseniin, japanilaiseen kylpylään."