Torstai iltapäivä, syömässä

Minä:
Harmi kun se on luvannu huomiseksi niin paskaa säätä.
Mies: Miks niin?
Minä: Noku oisin pyöräilly töihin.
Mies: Siis eestakasin?
Minä: No niin niin.
Mies: Tosipyöräilijä pyöräilee sateellakin.
Minä: Heheh, niimpä niin. Onneks en oo tosipyöräilijä... Mut harmi. Tai no, voinhan mä päättää aamullakin. Katon miltä ilma vaikuttaa.

Perjantai aamu

Känny herättää 06.20. Tiet on märät, mutta ei sada. Aurinko pilkottaa välillä. "No, perkele. Ei kait se auta". En pue kuitenkaan päälle pyöräilykamppeita saati työkamppeita vaan hengaan yöpissä meikkauksen ja aamupalan ajan. Käyn välillä vilkuileen ulos eikä edelleenkään sada. Päätän mennä pyörällä vaikka säätiedotus luvannut kokopäivälle sadetta. 06.55 lopetan aamupalan ja ryntään vetämään kamppeita niskaan. Olen 07.04 ulkona ja kipitän autotallin ovelle vilkaisten taivaalle. "Ei helvetti mitkä pilvet".  Seison lamaantuneena tuijottaen taivaalle ja kiroan nopeasti lähestyviä tummia sadapilviä. "Ei sitten" tuumin ja käännyn jo kannoiltani. "Perkele". Vilkaisen uudestaan pilviä ja irvistän. "Jos ne on jo nyt tuossa niin ehkä iltapäivällä ei enää sataisikaan"..tuumin ja käännyn autotallin suuntaan. Pyörin varastossa ympyrää ja manailen etsien pyöränlukkoa. Lukko löytyy ja vilkaisen kelloa. 07.14. "Hitto". Ei mitään järkeä enää lähtä... "Ei helvetti, sulla on jo kamat päällä. ANNA MENNÄ VAAN", tsemppaan itsenäni. N.07.16 pääsen matkaan. Ilma on todella raskas niinkuin ukkosta olisi ilmassa ja takki liimaantuu selkään kiinni. Tuntuu että pelkästää kaupunkiin pääsyyn menee pieni ikuisuus. Väistelen rapakot, vaikka tiedän että siitä ei paljon apua ole. Märältä tieltä räiskyy silti.. Pyyhkäisen kasvoja ennen kaupunkia pari kertaa, mutta sitten annan olla. Turhaa touhua. Saan matkan varrella muutaman hyvin pitkän katseen. Tekisi mieli virnistää takaisin niin että valkoiset hampaat vilkkuu, mutta annan olla. Olen vihdoin perillä teknologiakylässä 08.00, takana hikiset 21km. Samaan aikaan ovelle sattuu toinen työntekijä joka virnistää huomenet ja tuumaa että siellä taisi vähän räiskyä. "Ei kai, miten niin?" virnistän ja selitän että pyörässäni ei ole lokasuojia. Sisällä toivotan harjoittelijalle huomenet ja pyydän häntä avaamaan sillä välin kun itse vaihdan kamppeet. Harjoittelijalla pitää hyvin pokka ja hän tuumaa vaan, ok
Pukuhuoneeseen päästyäni kiskon kypärän päästäni ja takin päältäni. Sitten vilkaisen peilíin ja räjähdän nauruun. 

"Tosipyöräilijä pyöräilee sateellakin, mutta niillä taitaa olla kyllä pyörissään lokasuojat.. tuumin peilikuvalleni hihitellen. Kokovartalopeili paljastaa karun totuuden. Olen kengistä kypärää myöten kuravellissä. En yritä edes putsata vaan jätän suosiolla vaatteet kuivumaan. Vedän työkamppeet niskaan ja painelen töihin. Toivon koko loppupäiväksi auringonpaahdetta, mikä ei tietenkään toteutu.
Pelastava enkeli soittaa 13.05, kun mulla on jo märät kamppeet uudestaan päällä.

"Mitä KREISI? Täällä sataa kaatamalla. Haluatko hypätä kyytiin?"

Tämä hullu taitaa ennen seuraavaa sadekeliä kävellä lokasuojakauppaan.. ;)

1345624483_img-7b47886db6afdaa96876d657e