Jaa mikä se on? Mulle se ei vielä auvennu. Kertokee te mulle!

Kävin siis keskiviikkona hölkkälenkillä taas pitkästä aikaa. Suju ihan siihen kahtoen hyvin. Ei mitenkään erityisesti hengästyttänyt eikä jalat tuntuneet lyijyn raskailta tai selkä kummemmin svidduillut. Mitä nyt sellasta pientä että puolesta välistä lenkkiä ruoka pyrki ulos.. mut toi nyt on pientä, eikö? Kävi kyllä mielessä että voikohan ihminen kuolla ähkyyn? Sen tiiän että hevonen voi ainaki.  Siis oikeesti oli ihan sellanen fiilis että hyppään kohta pururadalta metän puolelle oksulle. Mut sit ois menny hyvä ruoka hukkaan..suomalaisella sisulla vedin loppuun asti. Mitä nyt oli seuraavan päivänkin maha ihan mutkalla...Ei siis ikinä enää noin! 

Venyttelin sinä iltana (pitkästä aikaa) tv:ä katsellessa ihan kunnolla. Silti oli seuraavana päivänä reidet kipeet. Kävellä pysty vielä suht normaalisti. Sanoin ohimennen töistä palatessani A:lle jumista ja se vaan tokas että "noh, sittenhän sun täytyy mennä illalla palauttavalle lenkille". Siis puoli vitsillä sano. Naurahinki että HEHHEH. Noh, ilmahan oli kuin morsian ja aikani häärättyäni puutarhassa en malttanut olla menemättä pyörärundille. Ihan vaan tsillailulenkille, tai niinku A ois sanonu "palauttavalle" lenkille. Joo....minä ja mun tsillailut. Nyt on reidet kuin tönkkösuolatut ja kävely yhtä tuskaa.   Normaalista kävelystä tietoakaan.

...mut onneks parin tunnin päästä pääsee LOMALLE hoivaan koipia!

Hyvää kesää kaikille!!