Pupun sain kiskottua pöksyistä veke vaikka sydän uhkas hypätä rinnasta ulos mitä lähemmäs kävin. Heti se rauhottu kun sain astuttua kynnyksen yli. Ihime homma.  =D Ensi reaktio oli että "ompas tää askeettinen. Pitäiskö mun vielä harkita jotain toista". Ja HÖPÖ HÖPÖ! Eikö se ole pääasia että laitteita löytyy? Tosiasiahan ois että salilla käynti siirtyis hamaan tulevaisuuteen taas jos en nyt saa ittiä niskasta kiinni. Eka ohjaus pitää kuulemma sopia omistajan kanssa (on ammatiltaan kuulemma personal trainer). Lähetinki juuri meilin sille ja vähän kyselin ton selän kannalta asioita, että mitä on mieltä mutta veikkaanpa että Käskee (!) mut suorastaan sinne.. =D

Sain houkuteltua A:n sunnuntaina mun kans maastoon pyöräileen. Tehtiin diili että lähtee pyöräileen jos mää lähen sen kanssa tällä viikolla uimaan.. Tuli ihan kiva lenkki vaikka A tietty ihan tahalleen valitsi mourunkijärvelle sen melkeen vaikeimman! Äh mitä hiekkatie pätkiä!! Pyörä pysähty kuin seinään... tekniikassa vähän opetteleminen. Eilen sit kävin tiellä pyöräileen ja A tuli kaveriksi hondalla.  Mukava kun on välillä seuraa!

Jep, jep, mutta tänään pitää lähtä töistä vähän aikasemmin ja mennä käyttään Penaa eläinlääkärissä. Tassu niin kipee että kinkkasee kolomella tassulla..Raasu!