..enkä taida päästä siitä eroon ennen kuin sen toteutan. Uudet asiat ahdistaa, mutta kun saan toteutettua ne niin kaikki hermoilu onkin ollut turhaa. Yhtään ei auta että yks jos toinenkin on ruvennyt kyseleen "No joko sää, käytkö sää.." . Eikä yhtään auta sekään että useasti menen paikan ohi. Mieli tekee mennä kurkkaamaan, mutta pupu hiipii pöksyyn ja kipitän vikkelää ohi. Aattelin tässä vielä jokuaika sitten että viimeistään sitten jos magneettikuvat on "puhtaat" ja mitään syytä ei löydy kivuille niin viimeistään sitten! MUTTA miksi siirtää? Haittaa siitä ei ole. Pikemminkin päinvastoin. Nimittäin kuntosalilla käymisestä. Sinänsä salilla käyminen ei ole vierasta. Yksin asian totettaminen on. Aina olen jonkun kanssa ruvennut käymään yhdessä ja sitten jos/kun toisen kiinnostus on hiipunut ennen omaa olen jatkanut käymistä yksin, mutta paikka ja ihmiset onkin olleet jo tutut ja turvalliset. Olen yrittänyt hokea muka itselleni "mistä sää muka aikaa löytäisit, sähän käyt jo lenkillä, crossi löytyy, pilates, pyöräilet, painot ja vatsapenkki löytyy kotoa..." mutta totuushan on että lihaskuntoa en harjoita tarpeeksi ja se ois nimenomaan tärkeää saada kuntoon selän kannalta.                                                                                                                                        

Jokohan mä tänään saisin vedettyä sen pupun pöksyistä ja mentyä tutkimaan paikkoja kun menen paikan ohi?! 

OZ, HERE I COME!