Pakko, pakko, pakko..mikä pakko?

Viime viikonloppuna oli A:n äiti käymässä ja ihmetteli miks Pena on niin väsynyt? Makas sohvan vieressä ihan reporankana. A siihen että kävi mun kanssa 11,5km lenkin aamulla. Naureskelivat että mulla ne vaan lenkit pitenee ja A kerto myös että olin aikasemmin samalla viikolla yhtenä päivänä käynyt ensin Penan kanssa 7 kilsan lenkin käppäileen ja päälle 21km pyörälenkin. Totesivat että taitaa olla jo pakkomielle tuo liikunta?!  Ei kai..Vai? Puolustauduin että pitihän sen Penankin päästä. A totes vaan että lyhempikin ois riittänyt. Niinkö? =D Oisin voinut jatkaa puolustautumista ja sanoo että alunperin ei ollu tarkoitus mennä niin pitkää pyörälenkkiä. Jalo tarkoitus oli tehdä kauden aloituksesta maltillinen... lähdin viemään kummitädille kirjaa. Veinkin sen ja sain kuulla että se yks hiton pitkä suora on samanlainen tuulitunneli meni sen kumminpäin tahansa... Noh, eihän se auttanut kuin jatkaa etiäpäin ja kerta tuttuun suuntaan paahdoin niin oli sama vetää se parinkymmenen lenkki. Oisin voinut lyhentää sitä..yymm.. n.5 kilsalla mutta samahan se oli mennä se pidempi kerta sielläpäin olin..Eikö niin. Niinhän? =D

Näine pakkomielle ajatuksekseni lähdin eilen töiden jälkeen lenkille siitäkin huolimatta että kello oli jo puoli kolme ja olin syönyt viimeksi seitsemältä aamulla. Maha huusi ruokaa ja  en syönyt edes banaania vaikka tiesin että maha syö ihtiään viimeistään lenkin loppumatkasta. En halunnut mennä kuluttamaan lenkille sitä banaania vaan eilisiltana syömääni Maraboun Daim suklaalevyä. (NAM!) =D  Siinä käppäillessäni päätin tuhahdellen että teen lyhemmän lenkin entä tarkoitus oli ja ajattelin  "Pakkomielle muka, PAH". Jatkoin tyytyväinen virne naamallani kunnes tajusin että minunhan oli ollut PAKKO päästä sinne lenkille! Siitäkin huolimatta että oli nälkä, olisin voinut siirtää lenkkiä tuonnemmaksi ja vaikka vasen jalka & selkä oli tukossa ja jne.. niin ei... oli ollut PAKKO päästä heti. Öööh..hehe. Pakkomielle, mulla?  No ei! =D

Kaikesta huolimatta mua vähän naurattaa. En ois IKINÄ uskonut että saan kehiteltyä pakkomielteen liikuntaan. En ikinä! Ei tuo kyllä mun mielestä paha oo. Siis eihän mulla  ole pakkomiellettä laihduttamiseen tai mihinkään sellaseen. Mullahan on ollu paino jo pari vuotta kohta sama.

Sitä nyt vaan on...PAKKO päästä liikkumaan!

Keväistä liikunnan iloa kaikille!