Tuli ja meni. Loppupeleissä aika meni nopsaa, mutta taas toisaalta tuntuu ikuisuudelta kun aloitin. :) Yhtään kertaa en sortunut makeisiin tai jätskiin. Kiellä en etteikö mieli tehnyt! =D Helppo oli kieltäytyä ja katsoo vierestä vaikka A mussutti suklaata yms, mutta auta armias kun se oli reissussa ja mä yksin kotona pari päivää..AIVAN järkyttävä suklaahimo! Eikä auttanut yhtään että olohuoneen pöydän alla oli joulusuklaita ja kaapissa tammikuun lopussa syömättä jäänyt karkkipussi jossa suurinosa suklaakarkkeja. =O  Pää hoki  "jos mä syön vaan noi joulusuklaat....Tai ton kaapissa kököttävän karkkipussin. No eikä! Emmä voi kun A huomaa niiden sit hävinneen." Kunnes pikkupiru päässä kuiskaa "A:lle on yks hevon hailee syönkö mä ne pois vai en! Itse tähän herkuttomaan ryhdyin."  Ja tottahan se olikin. Oli NIIN lähellä ettenkö rynnännyt Penan kanssa lähi Siwaan ostaan fazerin sinistä....Sain hillittyä kuitenkin himoni. Söin suklaan sijasta tuoretta ananasta jonka olin ostanut tälläista tilaisuutta varten =D Noh, nyt on kuitenkin eka Suffelipuffi takana jonka mussutin heti 1.3. Ihme kyllä ei maistunut niin hyvältä kuin odotin. Luulis että kuukauden tauon jälkeen maistuis taivaalliselle, mutta sepä maistuikin rasvaiselle. HHmm!   

Paino on pyörinyt samoissa lukemissa, 65-66kg. Ruppee oikeestaan pikkuhiljaa ottaan päähän noi puntarin lukemat. Taitaa pääkoppa vihdoin herätä ajatukselle että ei juuri hirveesti väliä mitä puntari näyttää kunhan itse on peilikuvaansa tyytyväinen! Ohhoh tuumin eka noille ajatuksille, mutta niinhän se loppupeleissä on. Huomaan että esim selkään on tullut lihaksia, samoin käsissä on vähemmän loysää. Siinä mielessä ei ihme jos en saa hilattua puntarin lukemia alespäin.. =)

Mutta jatkan pääkopan työstämistä. On siinä edelleen tekemistä... ravaan nimittäin silti puntarilla... =D