Vaaka päätti näyttää iloiset 70.9kg eilen. :) Täytyy sanoa että en virallisesti ole yrittänyt laihduttaa. Liikkunut vaan enemmän ja yrittänyt saada peruskuntoa. Mutta jos tässä nyt saisi itseä syömistenkin osalta niskasta kiinni niin vaaka näyttäisi vielä iloisempia lukemia! En nimittäin ole välttänyt herkkuja. Syön muuten ihan normaalisti ja tykkään kokata (tai ehkä sitäkin enemmän leipoa), mutta jätski, suklaa ynnä muut herkut on pahe. Asiaa ei auta yhtään avomies joka ei liho ja jolla on pohjaton vatsa. "Mä otan jäätelöä, otatko sä?" On meillä aika yleinen kysymys iltaisin. Joo, pitäis sanoa ei, mutta.. äh mä oon aina rakastanut jäätelöä! Muistan aina sen kun itse en joka kerta kehdannut kysyä porukoilta "saako ottaa jätskiä" vaan kuiskasin pikkusysterin nimen ja koukutin sen sormella keittiöön. "kysy saako ottaa" ja osoitin pakastinta. Systerihän kysy ja aika usein tuli myöntävä vastaus. Koulun jälkeen usein ala-aste ikäisenä poikkesin "ässään" ja ostin tilille karkkia yms. En mitään suuria määriä. Patukan tai vastaavan mutta tätä tapahtui kauan ja usein. Se lysti loppui kun kaupan ilkee täti päätti kysyä äidiltä että onko meidän perheessä aina karkkipäivä. No eipä ollut ja tilille osto kielto tuli muutamaksi vuodeksi. =D En vieläkään tykkää kyseisestä kassatädistä. Mitä meni puuttumaan toisten asioihin.. ;)   Muistan senkin kun oli minun rippikoulujuhlat ja serkun tyttöystävä (nykyinen vaimo) oli mennyt kysymään äidiltä suoraan antaako tämä minulle tarpeeksi ruokaa! Voitte kuvitella kuinka äidilläni keitti. *hykertelee* Silloiset mittani oli juuri tuo 172cm ja 52kg. Ja kyllä, äiti antoi ruokaa ja söin kuin hevonen ihan kaikkea mutta minkäs teit kun mikään ei tarttunut! Toisaalta se oli minun onni tai olisin ollut kuin mikäkin pulloporsassika....tjooh, tätä iloa jatkui aina tuonne 23-24 ikävuoteen asti. Nyt sitten kaikki on melkein toisin...ja ikää mittarissa kohta puoliin 28.

Selkä minulla on aina ollut huono. Muistan kun eräänkin kerran lapsena siihen pisti niin että oli pakko laittaa välittömästi maate ja siitä ei ihan heti ylös päässytkään. Kävin minä aikoinaan OYS:ssa lääkärilläkin. Ei kait se muuta kuin antoi venytys ohjeita. Nykyisin selkä kenkkuilee enemmän ja pari kertaa olen "erehtynyt" raahautumaan lääkärille asti. Ensimmäisellä kerralla tuomio oli noidannuoli. Toisella (mikä oli muutama kuukausi sitten) lääkäri tutki ja totesi että "ei kait tämä ole muuta kuin lihasperäistä". Tarkoitti ettei issias ainakaan. Yritin sanoa useampaakin kertaan että selkäkipu oli vaivannut yhtäjaksoisesti jo viikkoja ja edellis viikonloppuna tietokoneella istuessani se rusahti yhtäkkiä niin että kirosanat sinkosi.. Tuntui että se olisi mennyt pykälän alemmas. Tätä se lääkäri ei ollut kuulevinaan. Ei kait siinä sitten kuin apteekin kautta kotiin ja kipulääkkeitä nassuun. En tiiä mitä tässä pitäisi tehdä. Lääkäreistä ei ainakaan ole ollut ikinä apua.Yhden neuvoa yritän siis nyt parhaillaan noudattaa ja saada selkä ja vatsalihakset kuntoon. Selkäkipujen pitäisi kuulemma kadota... just joo! Sen päivän kun näkis. *tuhahtaa ja venyttää selkäänsä*