Päätin jo muutamia kuukausia sitten että jos paino onnistuu tippumaan 65 kiloon ja pysymään siinä jonkin aikaa niin palkitsen itseni. Jostain syystä ei käynyt mielessäkään perinteiset kakut, pizzat sun muut vaan päätin että pyöräilen kotikotoon eli äiteetä moikkaamaan. :) Noh, viikonloppuna oli sopiva rako ja magee ilma. Miehen puolikkaalle kun perjantaina sanoin mitä lauantaina aijon niin meinas että mihin tahansa muualle kun pyöräilisit niin hän lähtis mukaan! Öh, no suunnitelmiani en suostunut muuttamaan niin yksin oli matkaan lähdettävä. Siis miehen mielestä reitti mun porukoille on mitä tylsin. Pyöräteitä ei matkan varrella ole kuin  30-40% jos sitäkään eli tienpiennarta pitää polkea ja se tekeen vierekkäin polkemisen mahdottomaksi. Ennen kuin lähdin matkaan niin mies heitti arvion että mulla menee yhteen suuntaan n. pari tuntia. Pöh! En kait mä ny NIIN hidas oo!! Oon aina rakastanu pyöräillä ja kunnon pyörällä nopeeta polkeminen on helppoo kuin heinän teko! ;) Menomatka sujui rattoisasti ja aikaa tuhlaantu 55min. Takaisin poljin eri reittiä ja vastassa oli tajuton vastatuuli. Aivan järkyttävä! Tuntui ettei eteenpäin pääse. Ilmeisesti kuitenkin matka eteni tuulesta huolimatta ihan kivasti koska tuulesta huolimatta aikaa meni 1h ja 10min. =) Lenkin jälkeen jalat oli aika hyytelöä minkä takia olikin mielestäni aika ihme ettei paikat olleet kipeät seuraavana päivänä. Ilmeisesti en olekaan niin rapakuntoinen kuin luulin.

Niin ja siis matkaa porukoille tulee se 45kilsaa ees takasin sillä reitillä minkä menin. Autoteitä tietty lyhkäsemmin.