"Vittu kun vituttaa niin ankarasti... Mua vituttaa niin ankarasti, vituttaa aamusta iltaan, vituttaa on kaikki turhaa, vittu kun vituttaa! "      *KLIK*

Tuo Ismo Alangon biisi sopii mun mielialaan kuin nenä päähän. Varsinkin maanantaina kun ajelin kiropraktikolta takaisin kotia kohti. Rupes sillon soimaan tuo biisi päässä aika kovallakin volyymilla ja nyt se on hiljentynyt hiukan, mutta vain hiukan.

Oi että mä olin vihainen. Ja olen vieläkin. Itselleni en kenellekkään muulle. Omalle paskalle kropalleni joka ei pysy kasassa vaan vittuilee vähän väliä. Tulee sairaan kipeeks pelkästä olemisesta. Istumisesta! Jos oisin pystynyt niin oisin mukiloinut itseni. Vähän niin kuin Jim Carrey Valehtelija valehtelija leffan wc kohtauksessa... *KLIK*

Tuo toinen kiro siis totes ennen kuin oli ees rusautellut mua että mulla todennäköisesti on taas pullistuma."Pullistuma potilaat näyttää tuolta". OI että teki mieli irvistää ja näyttää keskaria. Sen sijaan taisin irvistää ja pyöritellä silmiäni. Ohhohhoijakkaa! Mä NIIIIIN toivoin että tää ois ollu ratkastavissa pelkällä rusauttelulla. Sen kun painaa paikoilleen ja treenit jatkuu. Mutta EHEI, ei mun kropalla. Mitä vielä, palaa alkuun ja opettele kävelemään....  
Kun pääsin kotia niin mun raivon sai tuta mies ja hänen isä... Sorryyy.... Mies kysyi myöhemmin että "mikä sun suunnitelma nyt on?" Ei musta tainnut paljoo irrota vitutukselta. "En tiiä" taisin sanoa, vaikka tiesinhän mä. Painelin myöhemmin treenihuoneeseen venyttelemään ja tekeen joogaliikkeitä reilu puolituntia. Tiistaina venyttelin vaan töissä välillä ja keskiviikkona töissä ja illalla oli jooga. Plus Penan kanssa oon  käynyt lyllertään. Nyt sai totaali makaaminen riittää. Teen mitä pystyn. Relaxanttien avulla kropan totaali kramppi on Vähän antanut periksi, mutta vasta sit kun rupesin ottamaan 2 per ilta. Yks ei vaikuttanut mihinkään.

Se on muuten jännä miten sitä ihminen unohtaa. Kovankin kivun. 2009 mulla oli se edellinen kova pullistuma taistelu. Tai alkoi sillon. Sen muistan että alussa en pystynyt käveleen kunnolla kun oli mennä muuten jalat alta. Sitä en muistanut että olin sillonkin vino?! Selailin siltä ajalta tätä blogia ja sieltä kävi vasta ilmi.. mutta eihän tuota muistanut kukaan muukaan läheinen. =/ Oispa säästynyt parisataa euroa, jos ois muistanut...

Mutta näillä eväillä lyllerretään jälleen eteenpäin.

Kuva täältä *klik*